Suomen hallitus on leikannut ja tulee leikkaamaan julkisista palveluista ja sosiaaliturvasta. Leikkaukset kohdistuvat heikommassa asemassa oleviin, jotka kipeiten tarvitsevat yhteiskunnan tukea.

Meistä jokainen voi olla tilanteessa, jossa tarvitsemme apua esimerkiksi mielenterveytemme tukemiseen psykiatrian poliklinikalla, työttömyysturvan tukea tai perhesosiaalityön tukea perheemme kuormittavaan arkeen.

Ristiriitaisesti rahoitusta leikataan myös järjestöiltä, joiden tehtävänä on paikata riittämättömiä yhteiskunnan palveluita ja täydentää niitä tarjoten erityispalveluja- ja asiantuntijuutta. Järjestöt toimivat jo äärirajoilla. Auttamistyötä tehdään olemattomilla resursseilla, mutta vaikuttavuuden mittarit osoittavat työn olevan laadukasta, kestävää ja vaikuttavaa. Järjestöt tekevät päivittäin ihmeitä: antavat lähes tyhjästä, luovat toivoa, ehkäisevät syrjäytymistä, edistävät osallisuutta, tarjoavat turvaa ja lohtua.

Yhteiskunnan kantokyky ei kestä heikennyksiä sekä julkisiin että järjestöjen tarjoamiin palveluihin. Hyvinvointiyhteiskunta on rakentunut sen varaan, että julkiset palvelut auttavat ensisijaisesti, mahdolliset yksityisen sektorin ostopalvelut täydentävät näitä ja kolmas sektori eli järjestökenttä täydentää ja korvaa muut palvelutarpeet.

Tulevaisuus, jossa kolmatta sektoria ei ole, on pelottava. Järjestöt auttavat valtakunnallisesti sekä paikallisesti käsittämättömän suuren määrän ihmisiä.

Vapaaehtoistyönä tehtävä auttamistyö on myös merkittävässä asemassa. Sen arvo on noin 3,2 miljardia euroa vuodessa. Työtä tehdään ilman rahapalkkaa. Se on arvokasta auttamis-, kohtaamis- ja mahdollistamistyötä, mutta ei poista järjestöissä tehtävän ammatillisen tuen ja osaamisen tarvetta.

Suomalaisilta otetaan kaksin käsin, eikä jäljelle jää mahdollisuutta hyvään elämään tai sen rakentamiseen. Hallituksen olisi hyvä muistaa, että valtio on olemassa kansalaisia varten, eivätkä kansalaiset valtiota varten. On mahdotonta ymmärtää politiikkaa, joka ei näe ihmisten hätää, vaan toimillaan jopa lisää sitä.

Vielä ei ole liian myöhäistä. Parannuksia kolmannen sektorin rahoitukseen voidaan tehdä. Järjestöt ja niiden toimijat ovat valmiit kovaan työhön, mutta resurssit ja puitteet sen tekemiselle täytyy olla kunnossa.

Mielipidekirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Lapin kansa lehdessä 01.10.2024, Hämeen sanomissa 3.10.2024 ja Turun Sanomissa 10.10.2024

Mielipide | Leikkaukset lisäävät avun tarvetta | Lukijalta | Lapin kansa

Mielipide | Leikkaukset lisäävät avun tarvetta - Tulevaisuus ilman kolmatta sektoria on pelottava | Pääkirjoitus & mielipide | Hämeen sanomat

Mielipide | Kansalta otetaan nyt kaksin käsin - leikkaukset lisäävät avuntarvetta | Lukijoilta | Turun Sanomat