Matkani vertaisryhmäläisestä vertaisohjaajaksi

Sain joulukuussa 2024 hienon tunnustuksen, kun minut nimettiin Sinuiksi ry:n Vuoden vertaisohjaajaksi. Olen tästä erittäin otettu ja tunnustuksen saaminen sai minut muistelemaan omaa matkaani vertaisohjaajaksi. Vertaisohjaajan roolina on ohjata vertaisryhmää luomalla turvallinen ja luottamuksellinen ympäristö, jossa ryhmäläiset voivat jakaa kokemuksiaan ja oppia toisiltaan. On hyvin tyypillistä, että vertaisryhmään osallistutaan ensin ryhmäläisenä ja tätä kautta saadaan hyvää oppia siitä, miten vertaisohjaajana tulisi toimia. Omalla vertaisohjaajapolullani olenkin oppinut ryhmänohjauksesta eniten aivan mahtavilta vertaisohjaajilta, joiden ryhmissä olen vuosien aikana käynyt.

Omat vertaisryhmäkokemukseni alkoivat noin 10 vuotta sitten, kun uskaltauduin pitkän harkinnan jälkeen mukaan yhteen Sinuiksin ryhmään. Muistan edelleen hyvin elävästi jännityksentunteen lähestyessäni Sinuiksin entistä toimistoa. Pyörittelin päässäni ajatuksia siitä, miten minut otetaan vastaan, hyväksytäänkö minut mukaan ryhmään ja millaisia muut ryhmäläiset ovat. Kävelin toimiston ulkopuolella katua edestakaisin rohkeutta keräten ja jännitys meinasi kasvaa niin suureksi, että olin lähellä kääntyä takaisin kotiinpäin.

Olen edelleen onnellinen, että uskalsin tuona iltana astua ovesta sisään ja huomata, että jännitykseni ja epävarmuuteni olivat turhia. Minut otettiin vastaan lämmöllä, empaattisesti ja juuri sellaisena kuin olin. Vertaisohjaajat loivat ryhmäläisille turvallisen tilan ja jokaiselle tehtiin selväksi, että ryhmään voi osallistua itselleen sopivalla tavalla eli saa jakaa omia ajatuksiaan tai vain kuunnella muiden keskusteluja. Aluksi olin liian ujo ja epävarma jakamaan omia kokemuksiani, mutta useiden ryhmäkertojen jälkeen huomasin saaneeni lisää varmuutta ja ryhmä kannatteli minua niin, että uskalsin ruveta jakamaan muille ryhmäläisille myös omia ajatuksiani.

Tajusin jo tuolloin, että vertaisryhmien parhaita puolia ovat yhteisöllisyys ja vertaisuus. Opin, kuinka tärkeää on kohdata kasvokkain ihmisiä, jotka jakavat samanlaisia kokemuksia, epävarmuuksia, onnistumisia, haasteita ja iloja. Tajusin, kuinka hyvältä tuntuu iloita toisen ryhmäläisen puolesta ja kuinka merkittävän tuen toiselta samassa tilanteessa olleelta ihmiseltä voi saada. Vertaisryhmät ovat aina enemmän kuin yksittäisten ryhmäläisten summa. Kun jokainen tuo ryhmään mukanaan omat kokemuksensa, syntyy yhteisö, jollaista ei missään muualla voisi muodostua. Opin muilta ryhmäläisiltä paljon, mutta ennen kaikkea opin itsestäni. Opin muiden hyväksynnän ja rohkaisun avulla, että olen hyvä juuri tällaisena kuin olen.

Jatkoin vertaisryhmässä käymistä säännöllisesti useiden vuosien ajan ja hyvät kokemukseni vertaisuudesta saivat minut muutamia vuosia sitten harkitsemaan vertaisohjaajaksi ryhtymistä. Olin saanut paljon tukea ja rohkaisua muilta ryhmäläisiltä ja halusin olla mukana mahdollistamassa turvallisia ja merkityksellisiä vertaiskohtaamisia myös muille. Erityisesti kaikki ryhmäläisenä kohtaamani vertaisohjaajat toimivat minulle innoituksena lähteenä, kun suunnittelin omaa polkuani vertaisohjaajana. Aluksi rupesin ohjaamaan yhtä ryhmää ja tällä hetkellä olen vertaisohjaajana kahdessa ryhmässä.

Omasta mielestäni vertaisohjaajan tärkeimpiin ominaisuuksiin kuuluvat turvallisen ilmapiirin luominen, luottamuksen rakentaminen, empatia ja hyvät kuuntelutaidot. Tarvittaessa pitää pystyä olemaan myös jämäkkä, jos esimerkiksi suuressa ryhmässä pitää jakaa puheenvuoroja tasaisesti osallistujien kesken, jotta jokainen saa halutessaan äänensä kuuluviin. Vertaisohjaaja osallistuu ryhmään vertaisena eli keneltäkään vertaisohjaajalta ei odoteta, että hän tietäisi keskusteltavista aiheista enemmän kuin ryhmäläiset tai että hän olisi jonkinlainen auktoriteetti, joka vie ryhmää eteenpäin. Vertaisohjaajat mahdollistavat ryhmien toteutumisen, mutta jokainen ryhmä muodostuu ryhmäläistensä näköiseksi.

Olen pitänyt vertaisohjaajana toimimisesta erittäin paljon. Suurin syy on yhteisöllisyys, jota koen sekä omien ryhmäläisteni että muiden vertaisohjaajien kanssa. Lisäksi pidän siitä, että vertaisohjaajana saan toimia osana ryhmää ja osallistua keskusteluihin vertaisena. Opin jokaisella ryhmäkerralla sekä muista että itsestäni. Sinuiksi ry:llä pidetään vertaisohjaajista todella hyvää huolta. Esimerkkejä tästä ovat koulutus- ja virkistyspäivien järjestäminen, säännöllisen työnohjauksen tarjoaminen kaikille vertaisohjaajille ja työntekijöiden aito halu toimia vertaisohjaajien tukena.

Olen vuosien varrella pysähtynyt useita kertoja muistelemaan omaa ensimmäistä ryhmäkertaani ja sitä jännitystä, jota silloin tunsin. Tuo muisto kulkee mukanani edelleen jokaisen ryhmäkerran alussa, kun otan vastaan uusia ja tuttujakin ryhmäläisiä. Toivon, että kaikki saavat kokea itsensä yhtä tervetulleiksi ja hyväksytyiksi kuin minä aikoinaan koin itseni. Haluan uskoa siihen, että jokainen meistä voi olla toisen tukena ja luoda ympärilleen hyväksyvän ja turvallisen tilan. Yhdessä voimme tehdä maailmasta toisillemme hieman paremman paikan, yksi vertaiskohtaaminen kerrallaan.