Mico Ylimäen puhe Ruovesi Priden pääjuhlassa 19.7.2025

Hyvät ystävät, nimeni on Mico Ylimäki ja olen Pirkanmaan Seta Sinuiksi ry:n toiminnanjohtaja

Ystävät, tänään olemme täällä – Ruovedellä – juhlimassa sitä, että me kaikki kuulumme tähän maailmaan. Että rakkaus, identiteetti ja toivo eivät tunne rajoja, eivätkä ne tarvitse lupaa ollakseen totta. Pride ei ole vain juhla. Se on muisto kivusta, joka ei enää hiljene. Se on lupaus tulevaisuudesta, jossa ketään ei jätetä yksin. Se on teko – jokainen askel tässä kulkueessa on vastalause vääryydelle.

Tänä vuonna haluan puhua erityisesti transihmisten oikeuksista. Niistä oikeuksista, jotka ovat jälleen kyseenalaistettuja, lainsäädännössä ja arjen kohtaamisissa, ympäri maailmaa, myös Suomessa. Kun ihmisen sukupuoli kyseenalaistetaan, kyseenalaistetaan samalla hänen oikeutensa elää, hengittää ja tulla kohdatuksi ihmisenä. Me emme voi antaa sen tapahtua.

Transihmiset eivät ole ideologinen väittelyaihe, eivätkä yhteiskunnan uhka – he ovat ihmisiä. He ovat lapsia, nuoria, aikuisia, vanhuksia. He ovat meidän perheenjäseniämme, ystäviämme, työkavereitamme. Heillä on oikeus kehoonsa, identiteettiinsä ja turvalliseen elämään. Oikeus asiantuntevaan ja kunnioittavaan kohtaamiseen. Oikeus siihen, ettei heidän olemassaoloaan tarvitse todistella tai puolustella.

Meidän tehtävämme, niin Sinuiksi ry:ssä kuin jokaisessa kylässä, kaupungissa, kunnassa ja yhteisössä, on pitää huolta siitä, ettei kukaan jää yksin. Että sateenkaari-ihmisten tarinat eivät vaikene, eivätkä huku häpeässä. Me emme tarvitse enempää hiljaisuutta – me tarvitsemme ääniä, jotka sanovat: "Sinä saat olla. Sinä riität. Sinä kuulut."

Tiedän, että pienillä paikkakunnilla – kuten täällä Ruovedellä – rohkeus voi joskus tuntua raskaalta. Mutta juuri täällä jokainen sateenkaarilippu on merkki siitä, että maailma voi muuttua lempeämmäksi. Että rakkaus ja lempeys voisi juurtua myös tänne.

Yhdenvertaisuus on jokaisen ihmisen perusoikeus – myös täällä.

Me jatkamme työtämme, jotta yksikään sateenkaarinuori ei joudu pelkäämään. Jotta yksikään ei joudu selittämään, miksi hänen rakkautensa on yhtä arvokas. Jotta vanhemmat rakastaisivat lapsiaan juuri sellaisina kuin he ovat – ehdoitta, ilman mutta-sanoja.

Tänään Ruovesi on ylpeä. Ei vain itsestään, vaan meistä kaikista. Kiitos, että olette täällä. Kiitos, että kuljette yhdessä. Kiitos, että uskotte siihen, että maailma voi olla toisenlainen.

Juuri edesmenneen Eero Raittisen laulun sanoin: "Toivotaan, toivotaan, toivotaan, että joskus luomme toisenlaisen maan, että antaisimme kaiken, auttaisimme ystävää, ehkä kaukana se on mut' toivo jää."

Pride ei ole vain päivä, ei vain juhla, eikä vain kapinaa. Se on suunta. Ja me emme suostu kääntymään takaisin.

Kiitos