Mico Ylimäen puhe "Sateenkaariutopia" -taidenäyttelyn avajaisissa 12.7.2025

Hyvät taiteilijat, ystävät, vieraat – te kaikki, jotka olette löytäneet tien tänne tänään.

On kunnia seistä tässä tilassa, joka sykkii elämää, värejä, hiljaisia kysymyksiä ja huutavia toiveita. Tämä ei ole vain näyttely. Tämä on kartta maailmaan, jota ei vielä ole – mutta jonka jokainen teos täällä auttaa meitä kuvittelemaan. Sateenkaariutopia ei ole pelkkä nimi – se on lupaus siitä, että mahdollisuus parempaan on.

Usein sanotaan, että nuoruus on etsimistä. Mutta minusta nuoruus on myös löytämistä. Täällä se näkyy kirkkaasti: olette löytäneet välineitä, sanoja ja värejä kertoa jotakin hyvin tärkeää. Itsestänne. Meistä. Maailmasta, jota ette vain katso, vaan myös rakennatte.

Jokainen teos tässä huoneessa kantaa mukanaan rohkeutta. Rohkeutta katsoa sisäänpäin ja tuoda oma ainutkertaisuus ja kauneus esiin. Rohkeutta olla olemassa silloinkin, kun yhteiskunta ei aina osaa, uskalla tai halua nähdä. Täällä, teidän luomassanne tilassa, näkeminen on rakastava teko. Se on huolenpitoa. Se on vallankumousta.

Usein meiltä kysytään: “Millainen maailma olisi, jos kaikki saisivat olla vapaasti omia itsejään?” Minä kysyn tänään toisin: “Millainen maailma voisi olla, jos me oikeasti kuuntelisimme teitä?” Tässä näyttelyssä on vastaus. Siellä se on – yksityiskohdissa, värieissä, varovaisessa viivassa, huutavassa kuvassa. Se on maailmassa, jossa toiseus ei ole uhka, vaan jokaisessa yksilössä on vaalittavaa ainutkertaisuutta. Maailmassa, jossa rakkaus ei tarvitse selityksiä. Maailmassa, jossa kukaan ei joudu piilottamaan itseään selvitäkseen.

Me Sinuiksi ry:ssä uskomme siihen, että turvallisemmat tilat eivät synny itsestään. Ne rakennetaan – sanoin, teoin, katsein, kysymyksin. Juuri sellaisin kuin te olette tänään luoneet. Tämä tila on turvasatama, mutta se on myös kartta. Se näyttää suuntaa. Ei vain meille, vaan kaikille, jotka eivät vielä tiedä, että tällainen tulevaisuus on olemassa.

Haluan sanoa teille, nuoret taiteilijat: te olette näkyviä. Te olette arvokkaita. Teidän kokemuksenne eivät ole liikaa, eivät liian vähän. Ne ovat juuri oikeita. Olette rakastettuja ja kauniita.

Ja teidän toiveenne tulevaisuudesta — ne eivät ole haihattattelua. Ne ovat suunnitelmia. Me kuulemme ne. Me otamme ne tosissaan.

Lopuksi: kiitos. Kiitos jokaiselle teokselle, joka pysäyttää. Kiitos jokaiselle tunteelle, joka on uskallettu päästää maailmaan. Kiitos jokaiselle, joka on tämän näyttelyn mahdollistanut. Avataan siis Sateenkaariutopia.

Astutaan sen sisään. Ei vain katsojaksi, vaan osaksi. Koska tämä utopia ei ole pakopaikka — se on alku jollekin paremmalle.