Suostumus on kaikkien asia

Viimeistään uusi seksuaaliväkivaltaan puuttuva lainsäädäntö on tuonut suostumuksen käsitteen toivoakseni joka kodin, koulun ja kapakan keskustelunaiheeksi. Voimaan tullutta suostumukseen perustuvaa raiskauslainsäädäntöä on yllättäen myös vastustettu. Huolta on aiheuttanut näkemys suostumuskeskustelujen epäeroottisuudesta eli siitä, että tunnelma kuihtuu asian esille ottamisen vuoksi ja seksiin ei päästäkään. On hyvä huomata, että jos keskustelu seksistä, ehkäisystä tai suostumuksesta poistaa halua, sitä ei todennäköisesti kovin paljon ollut alunperinkään.  

 
Mutta siirrytään asian pihviin: mistä voi tietää, että seksi on suostumuksellista? Suostumuksen edellytyksenä ovat seuraavat viisi seikkaa: 

1. Mielen muuttaminen ja suostumuksen takaisinveto on mahdollista. 
2. Negatiivisia seurauksia kieltäytymisestä ei tarvitse pelätä. 
3. Henkilöllä on tieto siitä, mihin suostuu ja kaikki olennaiset päätökseen vaikuttavat seikat on kerrottu valehtelematta tai tietoa pimittämättä. 
4. Suostuminen koskee vain tiettyä yksittäistä tekoa, tilannetta ja tarkoitusta. 
5. Henkilö on innostunut eli suostumusta ei ole saavutettu periksi antamisen tai epäröinnin kautta.  

Joskus on vaikea määrittää, onko itse innostuneesti suostumassa johonkin. Tällöin itseltään voi kysyä, pettyisinkö tai harmittaisiko, jos emme toimisi ehdotuksen mukaan. Omaa haluaan on lupa lähteä myös kokeilemalla tunnustelemaan, jos haluaisi haluta ja uskoo, että halu voi alkaa sen jälkeen, kun on sanonut kyllä. Ja muistutetaan vielä kerran: suostumuksen voi milloin tahansa vetää pois, jos halu ei sytykään tai tulee toisiin ajatuksiin mistä tahansa syystä.  

Jokainen on itse vastuussa omista tunteistaan, joten mahdollinen seksiä ehdottaneen — aivan ymmärrettävä — pettymys tai harmi on hänen itsensä kannettava. Torjuja ei ole velkaa kysyjälle tämän tunteiden tukemista. Sen sijaan ehdottajan täytyy kantaa vastuuta siitä, että tilanne on tarpeeksi turvallinen ja seuraukseton kieltäytymistä ajatellen. On tärkeää muistaa, että fyysisessä tai emotionaalisessa uhkatilanteessa ihmisen luonnollinen reaktio voi (taistelun, pakenemisen ja jähmettymisen lisäksi) olla uhan aiheuttajan myötäily.  

Vinkkaan asiakkailleni usein vai-sanan hyödyllistä käyttöä suostumuksen kysymiseen liittyvissä tilanteissa − jos vastaajalle antaa vaihtoehdon kysyjän toivomalle asialle, hänen on usein helpompi kieltäytyä siitä ja näin voi olla varmempi toisen aidosta suostumuksesta. Esimerkiksi näin: ”Halataanko vai tykkäätkö mieluummin kätellä?” tai ”Haluaisitko harrastaa seksiä vai katsottaisiinko vaikka joku leffa?”. Toinen yksinkertainen tapa antaa suostumuksen ilmaisulle tilaa on avoimen kysymyksen tekeminen: ”Miltä tuntuisi, jos suutelisin sinua?” tai ”Musta olisi ihanaa harrastaa sun kanssa seksiä. Mitä sä siitä aattelet?” On myös eri asia kysyä ”Saanko suudella sinua?” kuin ”Haluatko suudella minua?”. Ensimmäisessä kysytään lupaa tehdä jotakin toiselle − vain jälkimmäisessä itse asiassa kysytään toisen halusta.   

Suostumuksen periaatetta on tärkeää ajatella myös kulttuurin tasolla: miten me voimme kaikki yhteisönä mahdollistaa suostumuksellisuuden huomioivan ilmapiirin toteutumisen. Suostumuskulttuurissa jokaisen (seksuaalista) itsemääräämisoikeutta kunnioitetaan ja sitä pyritään edistämään. Suostumuskulttuurissa jo pienet lapset saavat keho-, tunne- ja turvataitokasvatusta. On tärkeää tukea kykyä hahmottaa ja sanoittaa omia tarpeita ja rajoja − nämä taidot luovat pohjan myös toisten tarpeiden ja rajojen kunnioittamiselle. Suostumuskulttuurissa lapsia ei pakoteta halaamaan ketään. Halaamista ei ylipäätään ehdoteta ihmisille, joille kieltäytyminen voisi tuoda negatiivisia seurauksia esimerkiksi haavoittuvan aseman tai riippuvuussuhteen vuoksi. 

Suostumuskulttuuri liittyy myös siihen, miten suhtaudumme ihmissuhteisiin. Yhteiskunnan luomat paineet pariutumiseen ja seksin harrastamiseen eivät edesauta suostumuksellisuutta. Päinvastoin olisi tärkeää korostaa, että onnellinen voi olla ilman romanttista suhdettakin. Tarjolla tulisi olla myönteisiä esikuvia liittyen esim. aseksuaalisuuteen ja aromanttisuuteen. Ystävyyttä ja valittuja perheitä arvostetaan suostumuskulttuurissa yhtä lailla kuin muitakin suhteita. Tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettaminen mahdollistavat emotionaalisesti läheisten suhteiden muodostaminen ilman normatiivisia parisuhteitakin. Ihmisiä ei arvoteta seksikumppanien määrän perusteella ja kaikkien sukupuolten sooloseksi nähdään yhtä hyvänä seksuaaliterveyden ja mielihyvän lähteenä. 

Haluan vielä tuoda esiin kaksi esimerkkiä, joita ei ehkä heti tulisi ajatelleeksi osaksi suostumuskulttuuria.  Suostumuksesta on jäänyt jotain ymmärtämättä, jos elokuvissa kevyeksi viihteeksi katsotaan se, että toivottua kumppania yritetään saada huijaamalla kiinnostumaan itsestä tai hänen kosiskeluaan jatketaan sinnikkäästi treffeistä kieltäytymisen jälkeen. Suostumuskulttuurissa ei myöskään kannusteta urheilemaan kivun läpi, vaan oman kehon kuuntelua pidetään tärkeänä. 

 
Tekstin lähteenä on osittain käytetty Elina Nikulaisen teosta “Haluatko? Pieni kirja suostumuksesta” (Kustantamo S&S, 2024).