Yhdenvertaisuus ja tasa-arvotyö on yhteispeliä

Jokainen ihminen kuuluu johonkin vähemmistöön. Vähemmistöjä ovat esimerkiksi kulttuuriset, kielelliset, uskonnolliset ja eri vammaisryhmät sekä kaikki muut sellaiset ryhmät, jotka ovat pienempi osuus kokonaisväestöstä. Vähemmistöryhmät joutuvat usein eriarvoiseen asemaan yhteiskunnassamme, koska se on rakennettu enemmistön ehdoilla. Ei välttämättä ole ramppeja pyörätuoleille, ei saavutettavia vessoja. Koska yhteiskuntakin syrjii, mahdollistuu se myös kanssaihmisille.

Vähemmistöihin kohdistuvat stigmat ovat syvään juurtuneita. Ne ovat oletuksia ja stereotypioita, pelkojakin, jotka kohdistuvat tiettyyn väestöryhmään. Oletetaan esimerkiksi toimintakykyä, älykkyyttä, sukupuolta tai seksuaalisuutta. Pahinta on, että työnnetään syrjään, vältellään ja vähätellään tai jopa riistetään olemassaolo ja lopulta oikeudet. Ihmisellä on tarve kuulua ja tulla näkyväksi, tarve olla osana yhteiskuntaa ja tulla arvostetuksi sellaisena kuin on.

Kehitys on monilta osin pysähtynyt, mutta me haluamme varmistaa, ettei askelia oteta ainakaan taaksepäin, vaan suunta on aina kohti yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Hyvinvointialueilla on merkittävä mahdollisuus edistää yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon toteutumista konkreettisesti, koska ne vastaavat sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen järjestämisestä. Suomessa on varmistettava, että palvelut ovat kaikkien tarpeessa olevien saatavilla. Näin ei ole aina ollut esimerkiksi paperittomien kohdalla, ja kynnys palveluihin hakeutumiseksi ja avun saamiseksi on ollut korkealla myös muilla vähemmistöryhmillä.

Näiden palvelujen tulee myös jatkossa olla kattavia ja saavutettavia. Ihmisten tulee tulla kohdatuiksi, ymmärretyiksi ja autetuiksi silloin, kun he apua ja tukea ovat tulleet hakemaan. Jokaisen ihmisarvo ja -oikeudet ovat jakamattomia ja kiistämättömiä. Kaikilla on oikeus saada ihmisarvon mukaista palvelua. Viranomaisten on tehtävä työtä sen eteen, että kohtaamisen, yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon esteitä puretaan ja aitoja madalletaan. Se on jatkuvaa työtä, joka vaatii kriittistä arviointia ja rohkeutta muutokseen.

Meistä jokainen kuuluu johonkin vähemmistöön, johonkin pieneen osaan suuremmasta kokonaisuudesta. Siinä ei ole mitään väärää, se tekee meistä omalta osaltamme ainutkertaisia yksilöitä. Tästä syystä yhdenvertaisemman ja tasa-arvoisemman huomisen rakentaminen on yhteispeliä ja sillanrakentamista. Me teemme työtä sen eteen, että vähemmistöjen ääntä saadaan kuuluviin päätöksenteossa, ja tällaisia äänenvahvistajia yhteiskunnassa kaivataan erityisesti nyt, tänään ja tällä hetkellä.