Sinuiksi ry:n puheenjohtaja Jari Kuisman puhe Manse Pride 2024 puistojuhlassa

17.6.2024

Moro vaan kaikille! Minä olen Jari Kuisma ja olen Pirkanmaan SETA - Sinuiksi
ry:n puheenjohtaja.


Tervetuloa tänne juhlimaan Manse Prideä. Ihan alkuun tahdon kiittää meidän
vapaaehtoisia ja työntekijöitä mahtavasta työstä mitä olette tämän päivän ja koko
viikon eteen tehneet. Kiitos! Kiitos myös kaikille yhteistyökumppaneille ja muille
yhteistyötahoillemme jotka ovat olleet mukana viikon järjestelyssä. Ilman teitä
tämä kaikki ei olisi mahdollista. Kiitos myös kun olette tulleet marssille, kuulin että
meita oli marssilla yli 6000! Aplodit meille!


Mä aion tässä puheessa kertoa hieman meidän yhdistyksestä, pride-historiasta
ja sen merkityksestä sekä yleisesti sateenkaariaktivismista.


Me ollaan Pirkanmaan seudun isoin sateenkaarijärjestö ja me järjestetään paljon
paikallista toimintaa kuten vertaisryhmiä, koulutuksia, Leimareita ja nykyään
vuosittaisena tapahtumana Manse Pride. Meidän tavoitteena on edistää
paikallisesti ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden toteutumista etenkin
seksuaalisen suuntautumisen, sukupuoli-identiteetin ja sukupuolen ilmaisun
osalta sekä vaikuttaa yhteiskuntaan ja yleiseen asenne- ja mielipideilmastoon
rakentavasti. Näiden lisäksi me toimimme merkittävästi kansallisella tasolla
Sinuiksi tuki- ja neuvontapalvelun kautta. Meidän yhdistys Sinuiksi ry on tämän
vuoden toimintasuunnitelmassa nostanut esiin moninaisuuden aiheita ja vuoden
teemaksi valikoitui “meidän kaikkien yhteisö ja yhdistys”. Tämä ilmenee
esimerkiksi niin, että olemme lisänneet yhteistyöä valtakunnallisen Setan
suuntaan sekä muihin järjestöihin ja toimijoihin. Me olemme myös palannee ILGA
Europen, eli kansainvälisen sateenkaari-yhdistysten kattojärjestön
aktiivijäseneksi. Jos tällainen toiminta kiinnostaa, niin meidän yhdistyksen tuki
tuotteita on myynnissä tuolla meidän pisteellä ja siellä voidaan opastaa myös
jäseneksi liittymisessä.


Manse priden teema on tänä vuonna Yhdessä entistä vahvempina. Tänä
vuonna haluamme erityisesti muistaa sitä suurta ja kovaa työtä, jota
yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon eteen on tehty menneinä vuosina.
Tampereen Seta eli yhdistyksemme aiemmalla nimellään, järjesti 1993 Setan
vapautuspäivät Tampereella. Viimeisen kymmenen vuoden ajan pride on
järjestetty vuosittain ja tällä tavoin laskettuna tämä vuosi on meidän paikallisen
priden 10. juhlavuosi. Priden historiallinen alkuperähän on 55 vuotta sitten
tapahtuneessa Stonewall mielenosoituksissa. Ne tapahtuivat aikana jolloin mm.
homoseksuaalisuus oli rikollista, samaasukupuolta olevien suhteista saattoi
joutua vankilaan ja minkäänlaista toimivaa syrjintäsuojaa sukupuolen tai
seksuaalisuuden suhteen ei ollut. On helppo ajatella, että siitä on tultu tosi
pitkälle ja monen asian suhteen se kyllä pitää paikkaansa.


Usein myös kuulee kysymyksen, miksi meidän vielä tänä päivänä täytyy marssia
prideilla ja vaatia näitä oikeuksia. Vastaus on mielestäni selvä ja pridelle on
edelleen ehdottomasti paikkansa. Yhteiskunnassa on vielä merkittävä määrä
syrjiviä ja epätasa-arvottavia rakenteita, jotka jättävät seksuaali- ja
sukupuolivähemmistöt heikompaan asemaan. Turvallisempi tila jää monesti
toteutumatta ja siitä johtuva vähemmistöstressi ja paljastuminen pelko
aiheuttavat huolta ja ahdistusta. Pride on tietysti myös mahdollisuus kohdata
omaa yhteisöä, näkyä isosti ja juhlia työtä, joka vie vuosi vuodelta kohti
tasa-arvoisempaa ja suvaitsevampaa yhteiskuntaa.


Lisäksi on tärkeää nostaa esiin, että meiltä puuttuu vielä ymmärrystä
yhteiskunnassa, mutta myös sateenkaariliikkeen sisällä, syrjinnän ja
moninaisuuden intersektionaalisuudesta. Se tarkoittaa sitä, että
vähemmistöasema voi johtua useasta eri syystä ja ihminen voi samanaikaiseti
kuulua useampaan eri vähemmistöryhmään. Meillä olemme eri ikäisiä, meillä on
erilaisia kokemuksia, erilaiset perhe- ja ihmissuhdetilanteet, erilainen
koulutuspolku, erilainen sosio-ekonominen asema sekä erilaiset kyvyt ja vammat.
Jos mietitään maailmassa käynnissä olevia sotia ja konflikteja, niin
sateenkaari-ihmiset jäävät helposti näillä alueilla palveluiden ulkopuolle ja
humanitäärisissä kriiseissä he ovat erittäin heikossa asemassa, koska
vähemmistatus jo itsessään aiheuttaa yhteiskunnan palveluiden toimiessakin
eriarvoisuutta. Suomessa turvapaikanhakijat ovat vaikessa tilanteessa, koska
omaa suuntautumista ja identiteettiä voidaan prosessin aikana kyseenalaistaa ja
palautuksen riski aiheuttaa pelkoa vainosta tai tuomiosta kotimaassa ja taas
Suomessa kohtalona voi olla muun muassa kieli- ja kulttuurimuurin takia
yksinäisyys ja heikosti saatavilla olevat palvelut.


Järjestökenttään kohdistuvat leikkaukset aiheuttavat meissä huolta ja
toteutuessaan ne saattavat pahimmillaan halvannuttaa kolmannen sektorin
toimintakyvyn merkittävänä sosiaalipalveluita täydentävänä toimijana.
Suomen hyvinvointiyhteiskunnan ideaan on kuulunut näkökulma, että
heikommassa asemassa olevista pidetään huolta – ja toivottavasti näin on
myös jatkossa.


Konservatiiviset äänet ovat maailmassa voimistuneet ja ihmisoikeustilanne on
monin paikoin vähintäänkin herkkä. Viime viikkoiset eurovaalitkin osoittavat, että
ihmisoikeus, yhdenvertaisuus ja tasa-arvo työn edistelämiseltä ei tule ummistaa
silmiään - palloa ei saa tiputtaa ja tekemistä riittää. Joskus mennään kaksi
askelta eteenpäin ja välillä yksi taaksepäin, mutta suunta pitää aina olla selkeä.
Minulle se tarkoittaa sellaista maailmaa, missä kaikki voivat olla omina itseinään,
juuri sellaisina kuin ovat.


Mihin meidän sitten tulisi tulevaisuudessa vaikuttaa? Ilmari hienosti jo nosti näitä
esiin, mutta kuten tiedetään kertaus on opintojen äiti. Tärkeitä teemoja mielestäni
ovat muun muassa vanhemmuuden esteiden purkaminen, intersukupuolisten
lasten kehollisen koskemattomuuden turvaaminen, seksuaaliseen tai
sukupuoleen liittyvään eheyttämiseen pyrkivän toiminnan kieltäminen laissa,
kolmannen virallisen sukupuolimerkinnän lisääminen ja ylipäätään
turvallisempien tilojen rakentaminen ja vaatiminen. Mutta ehkä kaikkein
tärkeintä ja varmasti meitä jokaista lähellä on, että yhteiskunnan erilaiset
palvelut kuten koulut, sairaalat ja vanhainkodit olisivat aidosti saavutettavia,
turvallisia ja sensitiivisiä sekä ottaisivat huomioon kunkin ryhmän
erityiskysymykset.


Meidän pitää myös muistaa kansainvälisen tuen merkitys, kuinka me ollaan osa
yhtenäistä globaalia sateenkaari-ihmisten liikettä. Sillä monissa maissa
sateenkaari-ihmisten oikeudet ovat uhattuna ja kehitys on kulkenut entistä
syrjivämpään suuntaan, niin konservatiivisen suhtautumisen kuin eriarvoistavien
lakien kautta.


Tässä muutamia nostoja siitä miten sateenkaariaktivismi ja Stonewallin jälkeen
käynnistynyt pride-liike ovat vaikuttaneet ja jatkossakin vaikuttavat maailman
kehitykseen. Se on juuri tätä, että otetaan turvallista tilaa haltuun, jotta voidaan
kuulua ja näkyä omilla ehdoilla. Toivottavasti tulevaisuudessa on päivä, jolloin
voimme rahassa elää elämäämme ja priden merkitys voisi olla vain hyvissä
bileissä. Siihen asti pride on loistava tilaisuus vaikuttaa yhteiskunnallisesti, juhlia
vapautta rakastaa ja antaa tukea toisillemme. Harvoin muuten kerralla kohtaa
näin isoa joukkoa omia ihmisiä - minulle tämä on äärimmäisen voimaannuttavaa
ja antaa uskoa omalle aktivismille. Muistetaan kaikki että yhteisössä on voimaa ja
erilaisuus on meidän vahvuus.


Kiitos kun olette täällä ja hienoa olla yhdessä entistä vahvempia. Hyvää pridea
Manse!

 

Jari kuisma

puheenjohtaja

Sinuiksi ry