Lukijalle lukuohjeeksi:

Luet verkkoartikkelia, joka perustuu pro gradu -tutkimusaineistooni. Olen kerännyt haastattelut keväällä 2022. Aineistosta nousee isoina teemoina esiin seksuaalinen suuntautuminen (mm. homous, biseksuaalisuus, heterous) ja sukupuoli-identiteetti (mm. cis- ja transtaustainen mieheys) sekä vanhemmuuden moninaisuus. Tämä artikkeli on keskustelun avaus sateenkaari-isyydestä, joka on ilmiönä melko näkymätön. 

Olen kirjoittanut artikkelin niin tiedostavasti kuin suinkin osaan. Kirjoituksen perustana on laaja ihmiskäsitys, joka haluaa taata syrjimättömyyden mm. yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolaissa kuvattujen syrjintäperusteiden osalta. Lisäksi olen kiinnittänyt huomiota lasten oikeuksien sopimukseen: lähtökohtani on lapsen etu, jonka hänen kaikki vanhempansa pyrkivät yhteistyössä turvaamaan. 

Toivon, että lukija voi samastua tekstiin niin, että sateenkaari-isyyden teemaan voisi nivoa mukaan moniperusteisia identiteettiulottuvuuksia mm. syntyperään, vammaisuuteen ja/tai vakaumuksiin liittyen. 

Aineistossani on mukana  transtaustaisia isiä, mutta tietosuojasyistä, en ole alleviivannut näitä aineiston kohtia. On hyvä huomata, että transtaustaiset miehet kokevat syrjintää hedelmöityshoitolaissa: transmiehet eivät ole oikeutettuja hedelmöityshoitoihin sukupuolen juridisen vahvistamisen jälkeen. Sukupuolettomien ja muunsukupuolisten (ei-binäärien) vanhemmuuden käsittely ansaitsisi oman artikkelinsa, samoin kuin aseksuaalisuuden kirjolle kuuluvat isät.

Tämä artikkeli kertoo sateenkaari-isien eriarvoistavista kokemuksista heidän näkökulmastaan. Teoreettisena lähtökohtana artikkelini taustalla on affektiivisen eriarvoisuuden kokemukset sateenkaari-isyydessä.

Monet haastattelemani sateenkaari-isät mainitsivat näkymättömyyden ja yksinäisyyden. Artikkelissa kirjoitan tekijöistä, joita haastattelemani sateenkaari-isät liittävät vanhemmuuteensa. Tarkoitukseni on saada heidän ääntään ja kokemuksiaan kuuluviin, tutkimuksen ei ole tarkoitus olla yleistettävä. Sateenkaari-isien kuuleminen toimii lähtökohtana heidän vanhemmuuteensa liittyvien erityispiirteiden tunnistamiseksi ja sen myötä vanhemmuuden tukemiseksi ja tutkimiseksi myös jatkossa.

Otan mielelläni vastaan palautetta  ja myös siitä, miten tekstistä saisi vielä tiedostavamman (inklusiivisemman). Palautetta voi lähettää osoitteeseen isyyssateenkaari [at] gmail.com.

Yksinäinen ja näkymätön sateenkaari-isyys?

Perheet ja isyyden tavat ja mallitarinat monimuotoistuvat. Perheitä, jotka eivät mukaudu hetero- ja sukupuolinormatiiviseen ydinperhemalliin, perustetaan ja sateenkaari-identiteettiä halutaan ilmentää myös niissä perheissä, joista ulkoisesti tehdään hetero- ja sukupuolioletus. Sateenkaari-isä on isä, joka kuuluu seksuaali- ja/tai sukupuolivähemmistöön. Sateenkaari-isäksi tullaan erilaisissa perhekäytännöissä: sateenkaari-isät ovat ydinperheen vanhempia, kumppanuusvanhempia, sijaisvanhempia tai uusperheen vanhempia. Adoptiot ovat sateenkaarimiehillä melko harvinaisia ja Suomen lainsäädäntö ei tällä hetkellä tue sijaissynnytyksiä. Sateenkaarimiehille isyys on voinut olla haave, joka tuntuu mahdottomalta tai epätodennäköiseltä saavuttaa. Yhä useammat sateenkaarimiehet tulevat kuitenkin isäksi esimerkiksi kumppanuusvanhemmuuden myötä.

Lasten hoivajärjestelyt jakautuvat ainakin toistaiseksi sukupuolittuneesti: sateenkaari-isät toimivat vain harvoin lähivanhempana lapsilleen. Toisaalta sateenkaariperheissä hoivajärjestelyjä tehdään neuvotellen ja vanhoista normeista riippumatta, jolloin etävanhemmuus voi olla juuri sellaista vanhemmuutta, jota sateenkaari-isä on toivonutkin. Kukin perhe neuvottelee ja muodostaa omat tapansa hoivan ja vanhemmuuden järjestämiselle. Ihannetilanteessa kukin vanhempi saa tehdä vanhemmuutta toivomallaan tavalla. Juridisen isyyden ja biologisen isyyden rinnalla puhutaan psykologisesta ja sosiaalisesta isyydestä.  Näiden käsitteiden avulla selvennetään sitä, että isyys ei ole ainoastaan juridinen asema, vaan isyys on arkipäivän tekoja, lapsen kanssa vietettyä aikaa ja jaettuja tunteita kuten iloa, harmeja, yhteisiä onnistumisia ja rakkautta.

Lapsen vanhempien välinen tasa-arvoisuus sekä hoiva- ja kotitöiden jakautuminen ovat olleet keskeisiä kysymyksiä perheissä. Hoivan sukupuolitapaisuutta murretaan sen myötä, kun halu ja kyky antaa hoivaa kuuluvat miehisyyteen ja isyyteen. Tämän ajan miehisyyteen kuuluvat tunteiden osoittaminen, lempeys ja leikkisyys, huolehtiminen ja vastuun kantaminen lapsen arjesta. Miehisyyden ja isyyden mallitarinoiden muutos tapahtuu elettyjen kokemusten kautta, näkemällä vanhemmat yhdenvertaisina sukupuolesta riippumatta. Lähtökohtainen yhdenvertaisuus vanhempina antaa mahdollisuuden neuvotella perheen hoivakäytännöistä siten, että jokainen saa antaa hoivaa ja tehdä vanhemmuutta tavalla, joka sopii itselle.

Sateenkaariperheissä muodostetaan uusperheiden tapaan hoivaverkostoja, joissa lapsen elämässä voi olla useampia vanhempia ja koteja. Hoiva ja sukulaisuus eivät aina perustu biologiseen sukulaisuuteen, vaan perheen ja sukulaisuuden käsitteitä laajennetaan sateenkaariperheissä. Puhutaan esimerkiksi valituista perheistä, sosiaalisesta vanhemmuudesta tai sosiaalisesta isovanhemmuudesta, joka perustuu aikuisen ja lapsen väliseen suhteeseen, yhdessä vietettyyn aikaan ja kiintymyksen osoittamiseen sanoin ja teoin.  Voidaan sanoa, että vanhemmuutta tai isovanhemmuutta tehdään. Isän kyky ja halu antaa hoivaa lapselle tunnistetaan nykyään aiempaa paremmin. Isyys näyttäytyy sateenkaarimiehille vielä monesti kuitenkin saavutettuna etuoikeutena, ja he toimivat vain harvoin lähivanhempina lapsilleen. On syytä pohtia, kuinka paljon tämä on isien omasta toiveesta, ja kuinka paljon siitä, ettei heillä tunnu olevan mahdollisuuksia muuhun.

Haastattelin pro gradu -tutkielmaani varten suomalaisia sateenkaari-isiä, jotka ovat isiä erilaisissa perhekäytännöissä: lähivanhempina, etävanhempina, kumppanuusvanhempina sekä sijaisvanhempina. Haastateltavat määrittivät itsensä transtaustaiseksi isä, biseksuaaliseksi isäksi tai he kertoivat olevansa homoja, tai olleensa aiemmin miessuhteissa ja perustaneensa lapsiperheen naisen kanssa. Haastattelut on toteutettu kevään 2022 aikana. Haastatteluissa keskustelimme erityispiirteistä, eli erityisistä haasteista sekä vahvuuksista, joita sateenkaari-isyyteen liittyy.

Eriarvoistavia tekijöitä sateenkaari-isyydessä 

Tutkimukseni keskeinen tulos oli, että sateenkaari-isät kokevat olonsa näkymättömiksi ja yksinäisiksi yhteiskunnassa. Heidän kokemuksensa mukaan palvelujärjestelmässä (neuvolat, kaupungin perhepalvelut, verohallinto ja perhe-etuudet) oli vaikea saada apua tai siellä koettiin jopa syrjintää. Vertaistukea kaivattiin, mutta mennyt korona-aika rajoitti sen saatavuutta. Asuinpaikalla oli vaikutusta vertaistuen saatavuuteen. Toisaalta vertaistuesta jättäydyttiin ulkopuolelle siinä pelossa, ettei siellä olisi omien epäilysten mukaan riittävän samankaltaisessa tilanteessa olevia sateenkaari-isiä, kuten isiä, jotka ovat avoimesti biseksuaaleja. Pohdin, miten paljon sukupuolitapaisuus vaikuttaa tiedostamattamme vertaistuen hakemiseen, sillä miesten osuus vertaistoimintaan osallistumisessa on ollut vähäistä. Kun niin monella on samoja pelkoja tai epäilyksiä vertaistuen hakemisesta, jää vertaistuki lopulta saamatta, vaikka se olisi kaivattua ja tarpeellista.

Vähemmistöstressi ja syrjinnän pelko vaikuttavat tulkintani mukaan siihen, miten sateenkaari-isien perheet ovat esillä julkisella paikalla. Pelko syrjinnästä voi johtaa tarpeeseen suojella omaa lasta ja perhettä syrjinnältä olemalla rajoitetusti esillä julkisesti. Tämän myötä sateenkaari-isien näkymättömyys pysyy yllä, eikä heillä ole paljoa representaatioita eli esikuvia. Representaatioiden puute voi saada aikaan tunteen yksinäisyydestä ja erilaisuudesta. Tunne erilaisuudesta voi nostaa kynnystä osallistua vanhempien ja perheiden vertaistoimintaan.

Sateenkaari-isien kokema näkymättömyys vaikutti haastattelemiini sateenkaari-isiin monella tasolla: heistä tuntui, ettei heillä välttämättä ollut ketään keneltä kysyä neuvoa, eikä palvelujärjestelmässäkään välttämättä osattu auttaa heitä heidän esittämissään kysymyksissä. Nämä kysymykset liittyivät esimerkiksi verotukseen, kumppanuusvanhemmuuteen liittyviin perhe-etuuksiin tai adoptioon. He kokivat, ettei sateenkaari-isyydestä ole juurikaan näkyviä esimerkkejä ja samaistumispintaa, tai ihmisiä, joiden kanssa voisi jutella ja selvittää, millaista oma isyys voisi erilaisten perhekäytäntöjen kautta olla. Näkymättömyydentunne aiheutti osalle tarvetta ilmentää omaa sateenkaari-identiteettiään esimerkiksi pitämällä pride-lippua esillä kotona ja kertomalla läheisille avoimesti omasta sateenkaari-identiteetistä. Toisaalta näkymättömyys koettiin myös syrjinnältä ja ennakkoluuloilta suojaavana tekijänä, jopa etuoikeutena syrjinnän pelossa. Haastattelemani sateenkaari-isä ei kokenut voivansa pitää puolisoaan kädestä kiinni heidän liikkuessa perheenä julkisella paikalla, peläten, että se aiheuttaisi muissa vastenmielisiä tunteita. Haastattelemani isät kertoivat kokevansa vähemmistöstressiä.

Hetero- ja sukupuolinormatiivisesta perheestä erottuva tapa tehdä perhettä johti tutkimukseni mukaan tarpeeseen jäsennellä ja selittää omaa perhettään ja vanhemmuuttaan toistuvasti sekä itselleen että muille. Tällainen oman elämän jäsentely oli jopa päivittäistä. Aiemmassa sateenkaari-isyyden tutkimuksessa tätä on kutsuttu diskursiiviseksi työksi (Baker & Michael 2019). Haastattelemani sateenkaari-isä kertoi saaneensa syyllistäviä ja kyseenalaistavia kommentteja keskustellessaan perheestään tuttaviensa kanssa: hänelle sanottiin, ettei hän ole oikea vanhempi, kun ei asu samassa taloudessa lapsensa kanssa.

On tärkeää pohtia, miten lähiympäristön asenteet ja suhtautuminen monimuotoisiin perheisiin vaikuttavat vanhempiin. Lisäksi tulisi pohtia keinoja, jotka edistävät kokonaisen ja positiivisen sateenkaari-isän identiteetin muodostamista. Sateenkaari-isät tekevät paljon työtä jäsentääkseen omaa elämäänsä, jotta se tuntuisi mielekkäältä kokonaisuudelta: ei ajalta, joka vietetään lapsen kanssa ja ajalta, joka vietetään lapsesta erillään. Kokonaiseen identiteettiin kuuluu oikeus ilmentää turvallisesti omaa sateenkaari-identiteettiä myös tilanteessa, jossa perhe näyttää ulospäin hetero- ja sukupuolinormatiiviselta ydinperheeltä. On tärkeää, että lähiympäristössä ja yhteiskunnassa laajemminkin suhtaudutaan avoimesti ja kannustavasti jokaisen vanhemmuuteen. Vertaistuen saamiseksi ja oman positiivisen sateenkaari-isän identiteetin muodostamiseksi olisi tärkeää saada lisää representaatioita sateenkaari-isyydestä. Esimerkiksi representaatiot avoimesti biseksuaaleista isistä ovat haastattelemani isän mukaan hyvin harvassa. Representaatiolla tarkoitan edustusta ja näkyviä roolimalleja tai esimerkkejä, joita sateenkaari-isillä on esillä yhteiskunnassa. Esimerkiksi Jani Toivola ja Susi Nousiainen toimi itsellisen sateenkaari-isyyden edustajina kirjoittaessaan ja puhuessaan vanhemmuudestaan julkisesti. Sateenkaari-isyyden representaatioita ovat myös sateenkaari-isien perheet osallistuessaan yhteiskunnassa, kuten lapsiperheiden vertaistoiminnassa.  

Haastattelemani sateenkaari-isä koki, että häntä koitettiin hänen lähiyhteisössään työntää takaisin kaappiin ja olemaan vaan isä. Kuitenkin tulkintani mukaan sisäinen ristiriita siitä, että tulee väärällä tavalla nähdyksi, sai kyseisen sateenkaari-isän toimimaan oman sateenkaari-identiteettinsä ilmentämiseksi. Lähiympäristön torjuva asenne isän sateenkaari-identiteetin ilmaisua kohtaan saattaa tuottaa ahdistusta.

Vanhemman sateenkaari-identiteetti saattoi johtaa muihinkin ongelmiin läheisten kanssa. Vanhemman sateenkaari-identiteetti, tässä tutkimuksessa transsukupuolisuus johti välien katkeamiseen isovanhempien kanssa ja sen myötä lastenhoitoavun menettämiseen. Avuksi olivat tässä tapauksessa “sosiaaliset isovanhemmat”. Sateenkaari-isien puheessa esiintyi valitun perheen merkitys lasten kasvattamisessa. Laajennettu käsitys perheestä ilmeni haastattelemani sateenkaari-isän pohdinnassa siitä, että lapsi kasvatetaan yhteistyössä ja että lapsi tarvitsee paljon erilaisia ihmisiä ympärilleen kasvunsa tueksi.

Tutkimukseni osoitti, että on kiinnitettävä huomiota valtasuhteisiin, joita sateenkaariperheissä on. Lähivanhemmilla on etävanhempiin nähden valtaa määrätä lapsen ja vanhempien tapaamisesta, mikäli velvoittavaa tapaamissopimusta ei ole tehty. Tämän vuoksi lapsen ja hänen toisten vanhempiensa tapaamiset voivat venyä. Tapaamiset olivat jo lähtökohtaisesti vähäisempiä, kuin haastattelemani sateenkaari-isä toivoisi. Etävanhempana toimivat sateenkaari-isät voivat tulkintani mukaan tinkiä omista toiveistaan ja alustavasti sovituista käytännöistä esimerkiksi tapaamisten määrän suhteen, koska he saattavat kokea jonkinlaista alemmuutta vanhempana jo pelkästään sen vuoksi, että lapsen ensisijaisena hoivaajana on yleisen kulttuurisen käsityksen mukaan niin pitkään ollut äiti. Lisäksi sateenkaari-isä voi olla niin kiitollinen pelkästään saadessaan olla isä, että omien toiveiden toteuttamista voi olla vaikeaa vaatia. Lasta kohtaan tuntemansa ikävän käsittelemiseksi sateenkaari-isät saattavat mielessään lohkoa elämäänsä aikaan, jolloin saa olla lapsen kanssa ja aikaan, jolloin lapsi on toisilla vanhemmillaan. Toisaalta neuvotteleva tapa tehdä perhettä antaa mahdollisuuden sopia joustavasti vanhemmuuden käytännöistä kullekin osapuolelle sopivalla tavalla. Valtasuhteita ja sovittuja käytäntöjä tarkastellessa on kuitenkin muistettava, että lapsella on oikeus kaikkiin vanhempiinsa ja vanhemmilla on oikeus lapseensa.

Tutkimukseni osoitti, millainen todellisuutta rakentava vaikutus julkisilla palveluilla ja esimerkiksi vanhempainvapaakäytännöillä ja verotuksen käytännöillä on sateenkaari-isyydessä. Haastattelemani sateenkaari-isä ei saanut ilman lisämaksua selville, kohdellaanko lasta verotuksessa hänen lapsenaan, kun hän on tunnustanut isyyden, mutta koska juridisia vanhempia voi olla vain kaksi, ei hän ole lapsensa juridinen vanhempi. Yksi haastattelemistani sateenkaari-isistä totesi, että tuntuu, kuin ei olisi olemassa, kun viranomainen ei osaa auttaa häntä vanhemmuuteen liittyvien käytäntöjen kanssa.

Sijaisvanhemmaksi ryhdyttäessä oli tutkimukseni mukaan kohdattu ennakkoluuloja ja huolta siitä, miten lapsi voi kasvaa perheessä, jossa ei ole äitiä. Binäärinen, sukupuolisidonnainen hoivakäsitys on siis osana rakenteita ja institutionalisoitu sosiaalityössä perhehoidon toteuttamisessa. Haastattelemani isä harmitteli, ettei hänellä ole oikeutta vanhempainvapaiden pitämiseen, koska hän ei ole lapsensa juridinen vanhempi. Tämän vuoksi isällä ei ole mahdollisuutta heti lapsen elämän alussa tutustua haluamallaan tavalla lapseensa. Jälleen tulee siis esille ongelmat, joita vanhemmuuteen liittyvä lainsäädäntö tuottaa kumppanuusvanhemmuusperheissä, joissa tosiasiallisia vanhempia on enemmän kuin kaksi.

Haastattelemani sateenkaari-isä kertoi kokeneensa, ettei adoptio ollut heille todennäköinen vaihtoehto tulla vanhemmiksi. Hänellä oli tunne, että lähettäjämaiden vakaumukselliset arvot rajoittivat heidän mahdollisuuksiaan tulla vanhemmiksi adoptoimalla. Ylipäätään sateenkaarimiesten mahdollisuudet saada lapsia näyttäytyivät tutkimuksessani asiana, jonka eteen on tehtävä töitä edelleen.

Sateenkaari-isyyden tulevaisuuden näkymiä

Isyys on palkitseva ja keskeinen elämänsisältö, josta sateenkaarimiehet eivät välttämättä uskalla unelmoida. Sateenkaari-isän tulisi nähdä ja kokea itsensä arvokkaana ja tärkeänä lapsensa elämässä. Sateenkaari-isänä saattaa kohdata ennakkoluuloja ja syrjiviä asenteita ja kahden vanhemman ydinperhemallia mukailematonta vanhemmuutta saatetaan kyseenalaistaa. Sateenkaari-isien olisi hyvä pohtia ja tunnistaa positiivisia erityispiirteitä, joita heidän vanhemmuudessaan on. Esimerkiksi kyky kohdata lapsi yksilönä ja ilman ennakko-oletuksia on tärkeä erityispiirre, jonka haastattelemani sateenkaari-isät tunnistivat vanhemmuudessaan. Kyky antaa tilaa lapsen oman persoonan muodostumiselle ja kunnioittaa lasta sellaisena kuin hän on, on arvokasta.

Sateenkaari-isille on saatava lisää samaistumispintaa ja mahdollisuuksia vertaistuelle. On pohdittava keinoja, joilla sateenkaari-isiä saisi mukaan vertaistuen pariin. Tutkimukseni osoittaa, että julkisissa palveluissa ja perhe-etuuksissa on kehittämisen varaa sateenkaari-isyyttä koskien. Esimerkiksi vanhempainvapaissa tulisi entistä paremmin huomioida monimuotoistuvien perheiden mahdollisuudet jakaa hoivaa siten, että hoivaan osallistuminen on mahdollista jokaiselle vanhemmalle. Kumppanuusvanhemmuusperheissä olisi turvattava jokaisen mukana olevan vanhemman oikeus lapseen ja lapsen oikeus jokaiseen vanhempaan, jotta perheen sisäiset valtasuhteet eivät tuota eriarvoisuutta.  Monimuotoistuvien perheiden vanhemmuutta voisi tukea antamalla tukea ja apua perheen sisäisiin neuvotteluihin, jotta jokainen osapuoli tulee kuulluksi ja lapsen edun toteutuminen voidaan varmistaa. Monimuotoistuvissa perheissä kaivataan tutkielmani mukaan palveluohjausta, tiedon ja vertaisten kokemusten saavutettavuutta.

Sateenkaari-isät kaipaavat lähiyhteisöltään avointa ja kannustavaa asennetta vanhemmuudelleen ja sille, että voi samaan aikaan olla täysin oma itsensä ja vanhempi, joka on irti normatiivisista odotuksista, joita perheeseen liitetään. Osallistumalla ja näkymällä yhteiskunnassa sateenkaari-isät voivat vahvistaa koettua vertaisuutta ja luoda samaistumispintaa muille sateenkaari-isille tai isyydestä haaveileville sateenkaarimiehille. Osallistuminen ja uskallus olla rohkeasti esillä sateenkaariperheenä vaatii turvallisuuden tunnetta ja avointa, syrjinnästä vapaata asennetta yhteiskunnassa. Syrjinnän pelko ja vähemmistöstressi vähentävät sateenkaari-isien representaatioita ja pitävät yllä sateenkaari-isien kokemaa eriarvoisuutta yhteiskunnassa.

Näkyvyys on ehtona asian politisoitumiselle: esimerkiksi sille, että monimuotoiset perheet huomioidaan entistä paremmin julkisissa palveluissa ja etuuksissa, sekä kolmannen sektorin toiminnassa. Sateenkaariperheisiin liittyvään lainsäädäntöön pyritään esimerkiksi tällä hetkellä vaikuttamaan siten, että juridisia vanhempia voisi olla enemmän kuin kaksi, joka on juridisten vanhempien määrä nykyisen lainsäädännön mukaan. Tämä vahvistaisi lapsen oikeutta kaikkiin vanhempiinsa. Lisäksi tällä hetkellä pyritään vaikuttamaan lainsäädäntöön sijaissynnytyksestä ja hedelmöityshoidoista. (Sateenkaariperheet 2022. Seta 2023) Sateenkaari-isät kaipaavat tutkimukseni mukaan helposti saavutettavaa tietoa etuuksista, lainsäädännöstä ja palveluista, joita isyyteen liittyy.

Sateenkaari-isiä on tärkeä kuulla, jotta heille kyetään järjestämään kaivattua vertaistoimintaa, johon he kokevat voivansa osallistua ja josta on heille hyötyä. Olisi tärkeää selvittää jatkossa sateenkaari-isien toiveita heille mieluisasta vertaistoiminnasta*, jotta heidän osallistumistaan voidaan tukea. Näin vähennetään yksinäisyyden ja näkymättömyyden kokemusta, joka sateenkaari-isillä voi olla. Samalla tuetaan iloa ja isyydestä nauttimista omana, autenttisena itsenä.

Jesse Ruokola
Yhteiskuntatutkimuksen maisteriopiskelija 
Sosiaalipolitiikan opintosuunta

Lähteitä:

Baker, Benjamin & Michael, Alex. 2019. “We’re just family, you know?” Exploring the discourses of family in gay parents’ relational talk. Journal of family communication. 2019 Vol 19. (3) p. 213–227. 

Sateenkaariperheet ry julkaisi eduskuntavaalitavoitteensa – lapselle voitava vahvistaa kahta useampia oikeudellisia vanhempia. 2022. Luettu 24.1.2023. Saatavana. Tutustu myös Seta ry:n eduskuntavaalitavoitteisiin.

*Ke 1.3. klo 17-19 Teemailta sateenkaari-isille Sinuiksi ry:ssä (myös etäosallistumismahdollisuus)

Tämä teemailta on tarkoitettu sateenkaari-isille sekä niille, joita sateenkaari-isyys aiheena pohdituttaa ja kiinnostaa. Sateenkaari-isäksi olet voinut tulla erilaisten perhekäytäntöjen kautta: aiemmassa heterosuhteessa, adoptoimalla, sijaisvanhempana toimimalla, transition myötä, uusperheen muodostumisen kautta sosiaalisena isänä toimimalla tai erilaisten kumppanuusvanhemmuusjärjestelyjen kautta. Sateenkaari-isä voi olla myös lastensa ja lastensa äidin kanssa ydinperheenä elävä sukupuoli- ja/tai seksuaalivähemmistöön kuuluva isä.  

Teemailta järjestetään keskiviikkona 1.3.2023 klo 17-19 Sinuiksi ry:n toimistolla. ILMOITTAUDU MUKAAN. Teemailtaan voi osallistua myös etänä: Tutustu ennen tuloasi turvallisemman tilan ryhmäohjeisiimme. 

Sinuiksi ry (ent. Pirkanmaan Seta), Näsilinnankatu 48 E, 33200 Tampere. Tulo-ohjeet toimistolle kuvien kera.
 
Perille pääsee huomaamattomasti.  
 
Voit kysyä Sinuiksi ry:n tj-Mikolta lisätietoa ryhmästä: mikko [at] pirkanmaanseta.fi