Syvä huoli sukupuoli-identiteettiään pohtivien nuorten kohtaamisesta

Huomioita Helsingin sanomien haastatteluun:

Helsingin Sanomat julkaisi 27.1.2023 artikkelin, jossa haastateltiin Taysin Eva-yksikön ylilääkäriä. Eva-yksikkö on erityisen vaikeahoitoisten alaikäisten psykiatrinen tutkimus- ja hoitoyksikkö. Vuodesta 2011 lähtien Eva-yksikkö on toiminut lisäksi konsultaatiopoliklinikkana, joka tekee translaissa määriteltyjä alaikäisten sukupuolen uudelleenmäärittelyn edellytysten arvioita eli ns. transsukupuolisuustutkimuksia. Eva-yksikkö kuuluu tammikuussa 2023 käynnistyneeseen Pirkanmaan hyvinvointialueeseen.

Oma ammatillinen lähtökohtani tälle julkaisulle

Sinuiksi ry (ent. Pirkanmaan Seta) on solminut kumppanuussopimuksen Pirkanmaan hyvinvointialueen (Pirha) kanssa. Hyvinvointialue ostaa meiltä mm. seksuaaliterapiaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien ihmisten tueksi. Palvelua tarjotaan kaikenikäisille ja se on löydetty hyvin. Asiakasjono on noin puolitoista kuukautta. 
Kumppanuussopimus on jatkoa vuosia kestäneelle hyvälle yhteistyöllemme eri sote-yksiköiden ja Tampereen kaupungin kanssa. Sopimuksen myötä asiakkuudet voivat olla pidempiä kuin mitä Stea-rahoituksemme valtakunnalliselle Sinuiksi-palvelullemme mahdollistaa.
Tapaan henkilökohtaisesti seksuaaliterapeuttina vuosittain 10–20 omaa sukupuoli-identiteettiään pohtivaa lasta tai nuorta. Viime vuonna käynnistyi Palkon suosituksen mukaan Kasvurauha-toimintamalli, jossa moniammatillisesti yhdessä aiheeseen erikoistuneiden sote-ammattilaisten rinnalla tarjotaan tilanteen mukaan 5–10 yksilötapaamista n. 12–15-vuotiaille nuorille tilanteen kartoittamiseksi. Toimintamallin hienous piilee juuri yhteistyössä julkisten palvelujen kanssa sekä tukeutumisessa lainsäädäntöön ja valitseviin hoitokäytäntöihin. Palkon suosituksen ajatus on, että nuoret ja myös aikuiset hakeutuisivat erityisyksiköihin vasta, kun kokemus omasta sukupuoli-identiteetistä on melko vakiintunut ja että perusterveydenhuollossa on tehty tarvittaessa kartoituksia. Tässä kohdassa laadukkaasti tuotetulle vertaistuelle ja ammatilliselle tuelle voi olla myös sijaa.

Vanhempi tai vanhemmat ja tarvittaessa koko perhe osallistutaan tukityöhön, ellei nuori ole lastensuojelun asiakas. Kaikki nuorelle tärkeät, luottamuksen arvoiset työntekijät ovat mukana.

Herkässä tilanteessa olevien nuorten kohdalla on erityisen tärkeää taata kasvurauha, niin että nuori voi kantamatta huolta, kiireettä ja paineitta mihinkään suuntaan työstää omaa kokemusta sukupuoli-identiteetistään. Jos tukityössä tukeuduttaisiin yksisilmäisesti vain tiettyyn suuntaan pyrkimiseen, syyllistyttäisiin henkiseen väkivaltaan ts. eheyttämiseen, josta mm. Suomen psykiatriyhdistys on irtisanoutunut (2020).

Olen saanut yhdessä osana viime kesän pride-viikkoa julkaista THL:n sivuilla yhteenvedon ohjeesta sote-ammattilaisen sensitiivisen kohtaamisen mallista, joka pohjaa ansiokkaaseen Seksuaalilääketiede (Duodecim 2020) teoksen arikkeliin.

Viimeisten 10 vuoden aikana moni oma nuori asiakkaani on ohjautunut Eva-yksikköön. Olen myös toivonut yhteistyöaudienssia Evalle. Korona-vuosien aikana yhteistyötapaaminen melkein onnistui, mutta se on jälleen siirtynyt. Toivottavasti tapaaminen yhä toteutuu.

Tiedossani on ollut muutamia hienoja menestystarinoita, jossa varhaiskypsä nuori on osannut argumentoida tilanteessa poikkeuksellisen selkeästi ja kiistattomasti ja saanut yksikössä kohdennettuja hoitoja.

Vuosien varrella moni yksikössä alkukartoituksessa käynyt oma nuori asiakkaani on kuitenkin myös katsonut tulleensa kohdatuksi asiattomasti. Usein mukana ollut nuoren vanhempi, joka on vahvistanut todetun. Aviin tehdyt kantelut eivät ole johtaneet korjaaviin toimenpiteisiin, sillä vaikka vanhempi on ollut mukana, on ajateltu, että kantelussa on ”sana sanaa vastaan.” Lapsiasiavaltuutettu on tietoinen tilanteesta.

Olen ihmetellyt tätä koska vastuullinen aikuinen, ja etenkin nuorisopsykiatrian ammattilainen, osaa varmasti kertoa myös epämieluisia uutisia nuorelle niin, että tämä kokee tulleensa kuulluksi ja hyväksytyksi. Esimerkiksi että juuri hänen tilanteessaan on jotain, johon tulisi vielä kiinnittää huomiota ennen hoitoon pääsyä tai että lisäkartoituksia tarvitaan tai, että lääkärin valistuneen arvion mukaan olisi hyvä, että nuori vielä kuulostelisi identiteettiään ennen kuin asialle mahdollisesti tehdään jotain.

Omassa työskentelymallissamme lähdemme liikkeelle mm. yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolain mukaisesta syrjinnän pelon ennaltaehkäisystä, jota mm. julkisilta palveluilta edellytetään. Tämä voi esimerkiksi tarkoittaa turvallisemman tilan periaatteiden sopimista yhdessä nuoren kanssa ensimmäisellä käynnillä, jotta vältyttäisiin vähemmistöstressiltä ja nuori kokisi, että nyt hän on sellaisella vastaanotolla, että hän tietää, että häntä kuullaan ja arvostetaan sellaisena kuin hän on tai joksi hän on mahdollisesti matkalla. Tällöin luodaan edellytykset kuulla juuri nuoren oma kokemus ja työn alla olevan identiteetin vaihe. Nuori tietää, ettei hänen tarvitse mukautua johonkin lokeroon tai määritelmään, ellei se tunnu hänestä itsestään mielekkäältä. Työhöni keskeisesti kuuluu tarvittaessa yhteydenpito kouluun ja myös viranomaisten kontaktointi tilanteissa, joissa nuoren hyvinvointi on uhattuna.

Toivon, että koko Pirhan alueella kaiken ikäisten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien potilaiden ja asiakkaiden hyvinvointi kohenee, kun Pirha lanseeraa ensimmäisen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmansa, jossa on selkeät askeleet vähemmistöstressin purkamiseen ja jotta jokainen voi asioida sote-palveluissa pelkäämättä asiatonta kohtelua tai jättämättä käyttämättä itselleen tärkeitä palveluja aiempien hyvinvointia horjuttaneiden sote-kohtaamisten vuoksi. Tampereen kaupungin nyt päivittyvä yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelma toimisi erinomaisena pohjana Pirhalle.

Helsingin Sanomien haastattelussa kiinnitin huomiota seuraaviin seikkoihin:

Artikkelista nousee vaikutelma, että Eva-yksikkö olisi erikoistunut nuorten transtutkimuksiin muiden kuin yksikön itsensä toiveesta. On äärimmäisen valitettavaa, jos ylilääkäri kokee joutuneensa vastentahtoisesti käynnistämään erityisyksikön, koska ”tahto tuli poliitikoilta, järjestöiltä ja aikuisten kanssa toimivilta lääkäreiltä”. Huomattavasti hedelmällisempi lähtökohta on olla käynnistämässä yksikköä, jonka merkityksen tiedostaa ja haluaa olla sitä edistämässä. Sellaisessa uraauurtavassa työssä juuri nuorisopsykiatrian professuuri ja ylilääkärin auktoriteetti takaisivat loistavat lähtökohdat viedä yksikköä halumaansa suuntaan usein kankeassa ja hierarkkisessa sote-järjestelmässä.

Muistan, että noin 10 vuotta sitten ollessamme peräkkäin samassa seminaarissa puhumassa ylilääkäri esitteli uudehkoa yksikköään toteamalla, että hänestä olisi yhtä ymmärrettävää, jos verovaroin nuori saisi halutessaan amputoida toivomansa raajan, koska toivoo sitä. Keväällä 2022 toisessa suuressa seminaarissa hän oli loiventanut kantaansa ja rinnasti hoidot enää tiettyihin rodullistettujen tilanteisiin, joissa harkittiin ihonvärin manipulointia, koska rodullistettu henkilö mielsi sen itselleen edullisemmaksi. Koen kummatkin rinnastukset toimimattomiksi, kun puhutaan sukupuoliristiriidan hoidosta. Nämä huomiot ovat muistinvaraisia ja toivon hartaasti ymmärtäneeni väärin. Tarkistin kuulemani kummassakin tilanteessa monilta muilta läsnäolleilta.

Ehkä hätkähdyttävin huomio artikkelissa liittyi, että transnuorten itsemurhariskiin. ”Se on tarkoitushakuista disinformaatiota, jonka levittäminen on vastuutonta”, artikkelissa todetaan.
Omissa nuorissa asiakkaissani itsetuhoisuuden riski ja uhka on selkeästi läsnä. Oma otokseni, pari sataa nuorta kymmenen vuoden aikana on toki pieni, mutta moni heistä on käynyt Eva-yksikössä ja olisin yllättynyt, jos itsemurhan uhkaa ei olisi siellä huomattu. Kahden vuoden välein tehtävät THL:n kouluterveyskyselyt (2021) myöskin tuovat selkeästi esiin itsensä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien nuorten itse ilmoittaman mielenterveyden haasteiden ja esimerkiksi ahdistuksen määrän. Pahoinvointi on usein yhteydessä yhteiskunnan aiheuttamaan vähemmistöstressiin.

En ole samaa mieltä myöskään tämän sitaatin kanssa:
”Hyväksymistä on sanoa, että olet siis poika, josta tuntuu, että olet tyttö. Se on ookoo ja saat olla mitä olet ja katsotaan, mitä isompana tapahtuu.”

Ehkä tämä tarkoittaa artikkelissa viitattua ohjetta olla ”kieltämättä, mutta olla tukemattakaan”. Sekin tuntuu mielestäni vaikealta ja sekavalta ohjeelta toteuttaa arjessa. Minusta terve ja hyvä lähtökohta on kunnioittaa nuoren itseilmoittamaa sukupuoli-identiteettiä ja kutsumanimitoivetta tasa-arvolain hengessä ja antaa samalla tilaa itsemäärittelyn mahdolliselle kehitykselle johonkin suuntaan.

Artikkelissa myös vilahtelee termi ”vastakkainen” sukupuoli. 
Tämä en ehkä toimittajan lapsus, sillä asiantuntijalääkäri kyllä tunnistaisi sukupuolen moninaisuuden kautta tytön ja pojan, naisen ja miehen identiteettien rinnalla olevia yhtä valideja sukupuolia kuten muunsukupuolisuus tai sukupuolettomuus, vain muutamia mainitakseni.

Näistä artikkelin kohdista olen samaa mieltä:

”Ympäristön ei myöskään pitäisi sitoutua identiteettikokeiluihin tavalla, joka saattaa tehdä suunnan myöhemmän muuttamisen ahdistavaksi.”

Kyllä. Turvallisessa tilassa ei ole ennalta määritettyjä suuntia, vaan kaikki on avoinna ja matka itseen voi alkaa. Matka voi palata myös lähtöruutuun, jos siltä tuntuu tai johtaa johonkin, joka alussa ei ollut edes esillä.

”Nuori kokeilee erilaisia identiteettejä ja on suggestioaltis. Yhdessä tilanteessa hän kokee olevansa yhtä ja toisessa toista. Se on nuoruusiässä normaalia.”

On suuri luottamuksen osoitus, että on saanut kutsun mukaan tälle identiteettitutkimusmatkalle. Eri vaiheet ja kokeilut ovat tärkeitä. Kutakin mahdollista vaihetta ei tule kuitenkaan vähätellä tai vesittää toteamalla, että se menee pian ohi. Se voi mennä, mutta ei välttämättä.

Lopuksi

Toivon hartaasti, että pääsemme yhteistyön alkuun myös Eva-yksikön kanssa kuten muiden avaintoimijoiden kanssa Pirhassa. Huoli yhteisten nuortemme hyvinvoinnista on keskiössä. Olen varma, että Palkon suositus osaltaan helpottaa yksikön kohtuutonta jonotilannetta ja että lähitulevaisuudessa nuoret jo Evaan tullessaan olisivat pidemmällä identiteettityöskentelyssään muun saadun tuen ansiosta. 
Olisi sääli, että yhä useampi nuori hakeutuisi Hus:in palvelujen piirin, sillä esimerkiksi saavutettavuuden vuoksi olisi kätevää saada hoito Pirkanmaalla. Tämä loisi myös taloudellista eriarvoisuutta, sillä kaikilla ei ole mahdollisuutta asioida pääkaupunkiseudulla, joskin etäkonsultaation mahdollisuudet luovat väljyyttä palvelutarjontaan.

Lämpimin yhteistyöterveisin

Mikko Ala-Kapee
Sinuiksi-palvelun toiminnanjohtaja, YTM
Seksuaaliterapeutti